Homo, homo, hetero, homo...

Huomasimpa juuri todella hienon asian. Tai oikeastaan olen huomannut sen ilmeisesti aikaisemminkin, mutta nyt valtavat älynystyräni äkkäsivät tämän elämän epäkohdan uudelleen.

Ihmiset näytetään nimittäin arvostelevan tuon seksuaalisen suuntautumisen kautta. Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun kaikki ympärillä on joko heteroita tai kaapissa olevia jonkin vähemmistön edustajia. Nälvitään kavereita homoiksi ja voi Luoja kun se onkaan hauskaa~ (En ole oikeasti koskaan tajunnut miksi on niin hienoa huudella tätä kaksitavuista sanaa jokaiselle vastaantulijalle. Homoo.. Minkäs sille mahtaa, kun 12 vuotiaas varhaismurkut oppii uuden sanan, niin tottakai sitä on hehkutettava kaikelle kansalle.)

Mutta kun naapurin kiva pikkutyttö tai rinnakkaisluokan poika päättävät raottaa pimeän kaappinsa ovea, niin koko maailma onkin sitten päälaellaan. Näyttää suuresti siltä, että mitä ikinä homot, lesbot, bisset, transsukupuoliset, transvestiitit ja mitkä tahansa seksuaalivähemmistön edustajat tekevätkään, tekevät he sen siksi kun eivät ole heteroita.

"Tottakai se ajaa skootterilla kun se on homo."
"Se käy aina lauantaisin Prismassa kun se on tollanen.."
"Se osti rasvatonta maitoa! Homohomohomohomo!"

Toinen asia, jonka nyt jokainen on varmasti huomannut - liittyy stereotypioihin. Miehet jotka pitävät pinkistä, omistavat pitkät hiukset, meikkaavat tai hommaavat tiettyihin paikkoihin lävistyksiä - ovat enemmistön mielestä ehdottomasti homoja. Naiset, jotka käyttävät miehisiä vaatteita ovat tämän samaisen ryhmän mielestä ehdottomasti lesboja. Vaikka tiedämmehän me kaikki ettei suuntautuminen näy ulospäin, eikä sitä toden totta osaa arvata. Jotkut kyllä väittävät omistavansa jotakin silmää sille, että kuka on hetero ja kuka ei - mutta empä tiedä..

Yleensä se tuntuu kuitenkin kaikille tulevan yllätyksenä, jos läheinen kömpii ulos pimeästä kaapistaan. Harmi, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä miten vaikeaa kaapista ulos tuleminen on tälle ihmiselle itselleen. Kovasti vakuutellaan että "kyllä se menee ohi" ja "se on vaan sellainen vaihe". Oli vaihe tai ei, usein nämä sanat lausuvat ihmiset toivovat näin itse.

Homofobia on kyllä ehdottomasti monimutkaisin sairaus jonka tiedän..