Gay Pride 2009

Jesh.

Kesä lähestyy tuodessaan mukanaan, mitäpä muutakaan, kuin Helsinki Priden! Heittäkää siis turhat vaatteet pois homokroppienne yltä ja kietoutukaa mukaviin sateenkaarilipuista käärittyihin toogiinne! Laulakaa toki itsenne kaapista ulos It is okey to be gayn tahdissa! Liittykää riemukkaaseen sateenkaarikirjavaan kukueeseen! Täyttäkää Helsinki koko viikon ajan iloisella sateenkaarienergiallanne. (:

Sitä odotellessa olkaamme kiltisti kaapissa.

Homoa kiinnostaa

Jepjep. Kohtasin jälleen uuden ilmiön heteroihmisten pienissä mielissä: koska olen lesbo, olen automaattisesti kiinnostunut kaikesta mikä liittyy vähääkään homouteen. Minun on aivan pakko kuunnella homojen soittamaa musiikkia ja pakko nähdä TV sarja jonka sivuosassa on homohahmo. Ja vaikka olen kuinka yrittänyt käyttää suuria älynystyröitäni ja koittaa keksiä tähän syytä, mutta nyt kävi kyllä että heteroaivot vaitti mun homoaivot kymmenen nolla.

Siis kun.. En ole ainakaan vielä ole tavannut yhtään heteroa, joka olisi kiinnostunut jokaisesta hetero-ohjelmasta, jokaisesta heterolaulusta ja jokaisesta heteronaapurista. Miksette jo usko että vihaan L-koodia?! Tai siis onhan sitä kyllä kiva katsoa kun hyvän näköiset naiset hommailee keskenään, mutta se on TYPERÄ!

Argh. Ärsyttäviä ovat heteroiden tiet.

Ok 2 Be Gay?

Tulipa tässä taas vedettyä yksi draamakuningatar kohtaus, kun taisin kaiketi ymmärtää jälleen jotakin väärin. Mikäpä siinä, ihminen on erehtyväinen eliö..

Hoilottelin tässä jokin päivä kotona ollessani itsekseni Tomboyn biisiä It's okey to be gay. Ja pikkusiskoni (11 vuotta) oli nyt sattumoisin kuulemassa. Äitini sitten kauhistui tästä, ja sain osakseni saarnan siitä ettei minun pitäisi mainostaa jatkuvasti että "on niin ihanaa olla gay", jos nyt näin suoraan hänen sanojaan lainailen.. Eipä voi sanoa mitään muuta kuin, että räjähdin melkoisesti. Olen tähän asti kyllä saanut olla kotona mikä olen, mutta nyt kävi ilmi, että oman pikkusiskoni läsnäollessa asiasta täytyy olla vaiti. Ettei lapsiparan tarvitse ajatella mitään sellaista. Jos olisin hetero, niin saisin kyllä kailottaa kurkku suorana ties mitä yksityiskohtia.

Näin jälkeenpäin ajateltuna, ehkäpä tuon ymmärtää. Tai kyllähän senyt periaatteessa on ihan ymmärrettävää että homous tahdotaan jättää opettamatta lapsosille kun tällaisessa heteronarmatiivisessa kulttuurissakin kerran eletään.  On se kyllä kumma silti.. 5. luokkalaisilla on jo näitä seksivalistuksia ja muita, mutta homoudesta saatetaan pihahtaa ehkä ohimennen jossain yläasteen Terveydtiedon kirjan sivulauseessa. Ei tämän nyt niin pahasti luulisi turmelevan lapsen kehitystä..

---

Nyt soi: Yiruma - Kiss The Rain
Mieliala: Väsynyt~

Homo, homo, hetero, homo...

Huomasimpa juuri todella hienon asian. Tai oikeastaan olen huomannut sen ilmeisesti aikaisemminkin, mutta nyt valtavat älynystyräni äkkäsivät tämän elämän epäkohdan uudelleen.

Ihmiset näytetään nimittäin arvostelevan tuon seksuaalisen suuntautumisen kautta. Kaikki on ihan hyvin niin kauan kun kaikki ympärillä on joko heteroita tai kaapissa olevia jonkin vähemmistön edustajia. Nälvitään kavereita homoiksi ja voi Luoja kun se onkaan hauskaa~ (En ole oikeasti koskaan tajunnut miksi on niin hienoa huudella tätä kaksitavuista sanaa jokaiselle vastaantulijalle. Homoo.. Minkäs sille mahtaa, kun 12 vuotiaas varhaismurkut oppii uuden sanan, niin tottakai sitä on hehkutettava kaikelle kansalle.)

Mutta kun naapurin kiva pikkutyttö tai rinnakkaisluokan poika päättävät raottaa pimeän kaappinsa ovea, niin koko maailma onkin sitten päälaellaan. Näyttää suuresti siltä, että mitä ikinä homot, lesbot, bisset, transsukupuoliset, transvestiitit ja mitkä tahansa seksuaalivähemmistön edustajat tekevätkään, tekevät he sen siksi kun eivät ole heteroita.

"Tottakai se ajaa skootterilla kun se on homo."
"Se käy aina lauantaisin Prismassa kun se on tollanen.."
"Se osti rasvatonta maitoa! Homohomohomohomo!"

Toinen asia, jonka nyt jokainen on varmasti huomannut - liittyy stereotypioihin. Miehet jotka pitävät pinkistä, omistavat pitkät hiukset, meikkaavat tai hommaavat tiettyihin paikkoihin lävistyksiä - ovat enemmistön mielestä ehdottomasti homoja. Naiset, jotka käyttävät miehisiä vaatteita ovat tämän samaisen ryhmän mielestä ehdottomasti lesboja. Vaikka tiedämmehän me kaikki ettei suuntautuminen näy ulospäin, eikä sitä toden totta osaa arvata. Jotkut kyllä väittävät omistavansa jotakin silmää sille, että kuka on hetero ja kuka ei - mutta empä tiedä..

Yleensä se tuntuu kuitenkin kaikille tulevan yllätyksenä, jos läheinen kömpii ulos pimeästä kaapistaan. Harmi, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä miten vaikeaa kaapista ulos tuleminen on tälle ihmiselle itselleen. Kovasti vakuutellaan että "kyllä se menee ohi" ja "se on vaan sellainen vaihe". Oli vaihe tai ei, usein nämä sanat lausuvat ihmiset toivovat näin itse.

Homofobia on kyllä ehdottomasti monimutkaisin sairaus jonka tiedän..

Naisia, naisia..

No jo on kumma, kun ei nykyään saa enää omistaa ystäviäkään. Kotona olo on yleensä todella vapautunut ja helppo, kun ei tarvitse piilotella kaapissa. Enää ei tarvitse piilotella mitään tunteita, eikä tarvitse kuunnella sitä iänikuista solvausta että "taidat olla ihastunut siihen poikaan, etkös olekkin?". Tosin jokainen asia on kaksipuolinen. Vanhemmat eivät sentään kiusoile samalla tavalla kuin poikien kohdalla, mutta..

..kohtaamme taas tämän meidän kaikkien rakastaman "homot ja lesbot kuolaavat jokaista saman sukupuolen edustajaa" -ilmiön. Tässä pyysin rahaa junalippuun, että erään kaverin (tytön) luokse pääsisin käymään. Äiti on heti kamalan huolissaan, että onko mulla nyt joku uusi rakas - tai vastaavaa. Onko mulla riitaa edellisen kanssa. Tietääkö nämä tytöt toisistaan. Tämä sama riitti käydään läpi joka ikinen kerta kun tahdon tavata jonkun kaverini. Näiden tyttöjen tapaaminen siis tekee minusta äitini silmissä jonkun halvan huoran, joka tykkää nuoleskella vähän jokaista kohdetta. Kunhan on naissukupuolen edustaja.

Siis what the fuck?! Eikö mulla saa olla ystäviäkään..?!

Mennään naimisiin

On se niiiin mahdottoman ihanaa leikkiä kaappihomoa omalle huonekaverille, jonka kanssa joutuu kuitenkin viettää suurimman osan päivästään. Täytyisi joskus laskea kuinka monta kertaa viikossa meinaan möläyttää tälle tytölle jotakin elämää suurempaa asiaa. Meillä on tapana lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa katsoa MTV:ltä tulevaa Shot of Love with Tila Tequla nimistä tosi-TV sarjaa, jossa bi-seksuaali nainen etsii itselleen elämänkumppania. Vähän unelmien poikamiestyttö tyyliin, mutta tuolla on kilpailemassa sekä naisia että miehiä. Tämä katsomis riitti kun ollaan suoritettu, puhutaan tunti tai pari kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Tässä joku yö juttu meni sitten tulevaisuuteen ja naimisiin menoon.

Tämä kämppis sitten selitti että on se kiva kun joskus mennään naimisiin, ja että hän tahtoo pari lasta ja näin. Ja että kirkossa mennään naimisiin sitten, sellaset kivat & hienot häät. Ihan ohimennen ilmoitin, että minä en ainakaan kirkossa mene naimisiin - kun en pääse. Enkä muuten mene naimisiinkaan. Kun en pääse. Tämä sitten sanoi, että kyllä 30 vuoden päästä mun mieli on muuttunut, ja että kyllä mä olen löytänyt jonkun miehen. Ehdottomasti.. Lyötiin tästä sitten vetoakin. Katsotaan 30 vuoden päästä, että onkohan mulla sitten sitä miestä vai ei. :'D Onneksi tyttö on tyhmä kuin seinä, eikä tajunnut vihjailuani. Tajusin meinaan sen itsekkin vasta myöhemmin.

Ei sillä, kyllä minä naimisissa voin ollakkin. Jos joku kiva pikku poliitikko päättää tehdä aloitteen homoavioliittojen sallimiselle. Kyllä tämä parisuhteen rekisteröintikin nyt minulle kelpaa, mutta termi on kuitenkin eri. Miksiköhän tähänkin on pitänyt tehdä näin iso railo..?

Nyt soi: The Ramones - Sheena is Punk

Mieliala: Nälkä~

Glad to be gay?

Tänään oli kovin mielenkiintoinen äidinkielen tunnin alku. Meidän ilmeisesti oli tarkoitus meditoida, tai jotakin vastaavaa. Mutta erän kovin rakastettavan ihana heterolapsi vaihtoi puheenaiheen toiseen kysymällä opettajalta:

Jos sä olisit liikanopettaja, ja luokassa olisi joku julkilesbo. Mitä sä tekisit, kun ei sitä voi laittaa samaan pukuhuoneeseen ja suihkuun muiden tyttöjen kanssa kun se tuijottaa - eikä sitä voida laittaa poikien kanssa kun sitä tuijotetaan.

Opettaja on tosin todella ymmärtäväinen kaikkia vähemmistöjä, myös seksuaalivähemmistöjä, kohtaan - eikä voinut ymmärtää mitä tällä haettiin. Nämä kaksi tyttöä, jotka siis kysyivät, olivat ihan täpinöissään ja seuraava vasta-argumentti kuului:

Muita tyttöjä häiritsee se kun lesbo tuijottaa. Se on ihan sama kun vieressä olisi jokin mies mikä tuijottaa! Vähän olisi ällöttävää..

Tässä vaiheessa teki mieli vajota syvälle maan syövereihin ja pysytellä siellä yksin. Opettaja suuttui tästä melkoisesti, josta seurasi opettaja vs. nämä kaksi tyttöä ottelu. Tytöt sanoivat kovasti etteivät ole rasisteja, ja että hyväksyvät kyllä homot ja lesbot MUTTA eivät sietäisi olla samassa pukuhuoneessa lesbon kanssa. Sehän tuijottaisi ja alkaisi lääppiä ja ties mitä. Hui kamala.. Niimpä niin.

Ei mekään nyt ihan kaikkea liikkuvaa (ja alastonta) naista katsota. Toki onhan niitä kiva katsoa pukuhuoneessa, mutta.. Se nyt ei ole se pointti. Nuo raukkaparat oikeasti luulevat että me katsotaan kaikkia tyttöjä sillä silmällä. Eivätpä taida itsekkään olla kusessa jokaiseen jätkään. Tyhmiä ovat heterojen mietteet.

Nyt soi: The Ramones - Poison Heart

Mieliala: *sleepy*

Alussa oli tyhjyys

..ja Kuron tylsyys lillui vetten päällä. Tylsyyden partaalla en keksinyt mitään muuta kuin tämän kämmäsen blogin perustamisen. Mahtaa olla kolmas blogi vuoden sisällä.. Eipä voi mitään. Jos tämä olisi elossa kauemmin kuin kaksi kuukautta. Koska tämä on siis uusi blogi, saattanee olla tärkeää kertoa miksi tämä blogi on, mikä tämä blogi on, missä tämä blogi on ja mikä on elämän tarkoitus. Aloitetaanpa siis alusta.

Miksi tämä blogi on?
Koska minä tahdon niin. Ei tällä mitään syvempää merkitystä ole, minunkin täytyy vain päästä vuodattamaan armaita sydänveriäni kaiken kansan nähtäväksi. Vaikka eipä tätä kukaan koskaan tule lukemaan, mutta.. What ever. :'D

Mikä tämä blogi on?
Kaapissa: Kuron elämää kaapissa ja sen ulkopuolella. Nimi kertonee jotain? Jos ei, suomennan sen teille raukkaparoille: Homoblogi, joka kertoo erään homotytön kurjasta elämästä. Sisältää rutkasti angstia ja parkumista epäoikeudenmukausuudesta, ja siitä, miten kamalaa on elää kaapissa - ja kuinka paljon kamalampaa on elääsen ulkopuolella. Saattanee sisältää pieniä määriä normaalia elämää ja inside-huumoria. Kirjoitettu tilassa jossa on heteroita. Ei suositella homofobikoille eikä ahdasmielisille idiooteille. Siinä teille sama asia heterokielellä.

Missä tämä blogi on?
Bloggerissa..?

Mikä on elämän tarkoitus?
Jaa-a. En tiedä.

Siinäpä se taisi sitten olla kaikessa lyhkäisyydessään..

---

Nyt soi: Leevi and the Leavings - Syntisen kaunis mies
Mieliala: Antakaa haulikko